MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Pääsiäinen tietenkin. Se tulee väistämättä, kuin entiselle miehelle lähtö. Munineen kaikkineen. Ensioireet ovatkin olleet maalikylissä ihmisten harmina. Nämä "noidat", jotka riekkuvat ovikellot solmuun ja haluavat karamelleja ja rahaa ja ... Tämä tapahtuu ison veden takana Halloweeninä. Trick or treat. Ja jotkut äireet ottavat sitten kierroksia, että jos et ollenkaan tajua koko hässäkkää. "Lapset saa tästä kivoja kokemuksia, että palkitaan kun vähän yrittää". Plääh. Saavat sokerihumalan. Ihmettelin tässä myös sitä, että mihin olen kadottanut tyystin ruoanlaittotaitoni, munaruokareseptini ja paljon muuta. Syytän synkästi kevätväsymystä. Joka ei muuten ole mikään syy. Ainoastaan tekosyy. Mutta kaivelin muistini kätköistä parikin hauskaa asiaa: kananmunasta voi tehdä herkullisia KOHOKKAITA. Muinaisella 70 -luvulla perheenemännät tekivät niitä, ainakin äitini, kohtuullisen usein. Sitten murhattiin melkein munantuottajat, kun joku keksi, että kananmuna on syntinen he

Tai allikossa, pikemminkin. Synkeä hiljaisuuteni on tuonut päähäni uusia ajatuksia ja muuta mutaa. Olen ruotinut miksi -merkkisiä kysymyksiä kyllästymiseen asti. Piimää on kulunut. Ja lunta lapioitu. Luovaa työtä. Projektit könöttävät sievässä pinossa, kuka missäkin. Ainoa edistyvä projekti on tapahtunut koirarintamalla. Mutta se etenee nyt omalla painollaan. Jonkin aikaa. Tupakointia en ole aloittanut, vieläkään, vaikka välillä  mieli tekisi. Sillä painonperkele on nyt tyssänyt tähän nykyiseen lukemaan käytyään jo alle 110kg:n. Siinäpä se. Eli olen pyöritellyt ja paukuttanut ja vääntänyt ja kääntänyt. Sainkin aikaan tolkullisia tuloksia. Aika paljonkin. Mutta, mutta. Mitään ei tapahdu, ellei itse asioille jotakin tee. Oliko jollekulle yllätys? Mennyt viikonloppu meni hyväntuulisten juhlien merkeissä. Aloitin perjataina, kermakakulla ja etenin sen kautta punkulla lauantain kuohuviinisessioon. Sain "kukkia", enkä raaskinut niitä tuhlata, kun "olivat oikeita" el

Että hyvää päivää. Maailmalla on ruokapoliittinen rintama aivan sekaisin. "Gurut" tappelevat keskenään argumentoiden kuin akat konsanaan. Tai pikemminkin ukot. Jos olisivat kohikkain, niin kait siitä käsirysy tulisi. Suomessa tutkijat lyövät toisiaan kartuilla päähän, toiset vannovat muinaisaikaisen, aikansa eläneen Pohjois-Karjala projektin nimiin ja toiset kevyttuotteiden ja muun skeidan...Kiroilin aikani näiden juttujen kanssa. Sitten feissarista sattui silmääni tämä: GEENIT PELISSÄ Aivoni ajattelevi siinä vaiheessa, että mikä ettei? Geenilöissähän piilee paljon muutakin jännää. Nehän määräävät hiusten väriä myöten, kuka ja mikä olet. Jollei mukaan lueta toksoplasmoosia, joka aiheuttaa ihmisessä jänniä juttuja. Tartuntaa ei varsinaisesti huomaa, kuin käytöksestä. Ja siitä, että se on sikiölle vaarallinen. Toksoplasmoosistakin on tehty jänskiä tutkimuksia! Mutta geeneihin ja syömiseen: tuossa linkissä tulee esiin selvästi se, että turhaan kämistään ja parjataan toi

Vai mihin sen pilkun tässä tapauksessa tölväisisi. Hanget, korkeat, nietokset. Hanget, korkeat nietokset. No, sama se. Mistäs minun pitikään tänään ilakoida? Juu! Siitä, että, kuten huomaatte, olen ollut vait. Olen ollut vieraalla töissä. Ja se oli taas vikatikki se. Huomasin vain sen, että sain vammautuneen käteni tolkuttoman kipeäksi, ja se verottaa tätä kirjoitushommaani aika tavalla. Mutta toisaalta, toisen kautta, on tehnyt jälleen ihan hyvääkin sulatella viimeaikoina oppimiaan asioita. Kuten tätä alitajunnan valtavaa voimaa. Se Väyrysen kuuluisa yön yli nukkuminenkin on alitajunnan työllistämistä. Sama se on tässä muuttumisleikissä, jota elämäntaparemontiksi kutsutaan! Nimittäin minua on hölökohtaisesti kohdannut vallaton konttausjakso, jolloin en juuri ole jaksanut tehdä oikein mitään. Pääni sisikuntakin tuntui kutistuneen pingispallon mittakaavaan. Työ muualla oli omalla tavallaan kivaa, mutta kiitos, vaan ei kiitos. Ei ole jaksanut soitella kavereillekaan, saati että oli